Hups

Ainiin.... Mulla on tällanen blogikin....

Tosiaan yksi kausi jäi kokonaan kirjoittelematta. Harmi sinänsä, sillä kesä 2015 oli tähän mennessä ylivoimaisesti paras miltä kannalta tahansa. Jo heti keväällä ensimmäisissä kisoissa tunsin, että talvella on tehty oikeita asioita ja tossu kulkee. Talvi oli kuitenkin tehnyt tuhojaan suunnistustaidolle, ja alkukaudesta meno oli suunnistuksellisesti hidasta ja tökkivää. Perusasioihin palattuani alkoivat rastiliputkin tulla vastaan niin kuin pitääkin. Koko kausi oli alusta lähtien todella menestyksekäs. En edes itse osannut odottaa itseltäni noin kovia tuloksia, ja oletan ettei kovin moni muukaan. Parhaat saavutukset listana näyttää kutakuinkin tältä:

Sarjassa H18, kaudella 2015

SM-pitkä, 1.
SM-yö, 1.
SM-viesti, 1.
SM-letkajenkka(erikoispitkä), 4.
SM-kekimatka, 6.
Nuorten EM Long Distance, 35
Nuorten EM Sprint, 28
Ungdomens10mila, VOITTO!
Nuorten Jukola, Pronssia
Valinta Trimtex-ryhmään (nuorten maajoukkue)
Ranki, 1. omassa ikäluokassa (josta sain palkinnoksi Suomen Suunnistussäätiön stipendin)

Holy s*it. Vuosi sitten olisin nauranut jos joku olisi väittänyt menestyväni noin hyvin kesällä 2015. Mutta omilla hyvillä suorituksilla kaikki tuo oli mahdollista. SM-kisoissa oli kulkua ja taitoa. Varsinkin syksyllä, josta kaikki kullat tulivat. SM-viestissä olimme äijien kanssa melko suvereeneja ja mestaruus pysyi Espoossa. SM-sprintti puuttuu listasta, mikä ei ole vahinko... (sijoitus 15.), sori Alvar.

Kevään kilpailut koostuivat lähinnä karsintakisoista nuorten arvokisoihin. Karsinnoissa juostiin sarjassa H20E. Ensimmäistä kertaa paikat kisakoneeseen päätettiin pistelaskusysteemillä, joka mielestäni toimi oikein hyvin. Tavoitteena ei ollut päästä arvokisoihin edustamaan Suomea. Lähdin koko katsastusrumbaan eräänlaisella "World-Cup"- ajatusmallilla, eli tehään omat suoritukset ja katsotaan mihin se riittää. Kaikki katsastukset (sprinttiä lukuunottamatta, "ylläri") menivät hyvin. Oma valttini, tasaisuus, teki taas tehtävänsä joka kisassa ja myös yhteispisteytyksessä. Keräsin riittävän pistetilin ja pääsin edustamaan Suomea Nuorten EM-kilpailuihin Romaniassa.

Suurviesteissä 10Milassa ja Jukolassa en säväyttänyt erityisellä tavalla. Molemmissa viesteissä suoritus oli ns."Aksun taattu" (ihan itse keksitty/käytetty nimitys). Kyseisenlainen suoritus sisältää karkeasti arvioiden alle 5min virhettä ja takkuista menoa. Liekkiä ei ole havaittavissa.

Syksyllä koitti legendaarinen Ungi. Suunnistus.net spekuloi Espoon Suuntaa voittajakandidaatiksi, eikä se mahdottomuudelta tuntunutkaan. Sieltä se sitten rasahti. Voitto selvällä erolla. Kyllä kelpasi. Viestin kulkua en jaksa selittää tähän, sillä se vaatisi ihan erillisen blogitekstin. Paljastan kuitenkin missä Espoon Suunta oli ylivoimaisesti paras. Nimittäin huolto ja tuki. Urheilijoiden taustalla toiminut huolto(valmennus, herätys, ruoka, matkanjärjestely, kannustus ja kaikki muu taustalla tapahtuva toiminta) pelasi täydellisesti. Meillä oli oma ruokateltta, josta sai hyvää ravintoa ja kaikki muu tuki oli aivan loistavaa. Urheilijoiden ei tarvinnut kuin suunnistaa. Äijien kanssa ollaan mietitty miten tästä voisi kiittää tarpeeksi. Ehkä joskus vielä keksitään miten. Ungivoitto oli koko seuran voitto!

Tämän kaiken päälle kun lisätään vielä aivan mahtavat leirit ja suunnistusmatkat ympäri maailmaa,
on helppoa hymyillä. Romania, Ruotsi, Norja, Portugali, Sveitsi. Kaikki aivan uskomattoman hauskoja matkoja parhaassa seurassa, you guys rock! O-ringenillä onnistuminen saa vielä ilmeisesti
odottaa, mutta toivotaan että sekin tapahtuisi lähivuosina.

Mitä nyt tähän vielä voisi lisätä, muuta kun ison kiitoksen Espoon Suunnalle, joka mahdollisti tämän "timanttikauden". Hurjan hauskaa kun on mahdolista kokea kaikkea tällaista upeiden kavereiden kanssa. Onneksi kauteen mahtui myös "maahanpudotuskisoja", joissa taas muistutettiin, että aina on parannettavaa, eikä "kusi saa nousta päähän". Tämä pitää aina muistaa.

#enskauel

Sorsa