sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Veckoslut i Åbo

Käväistiin nyt viikonloppuna pyörähtämässä Turussa. EsSulla on aina ollut suuri osanotto viime vuosien viikonloppujen järjestettävissä kilpailuissa Nuorisoviestissä ja Oravatonnissa ja tänäkin vuonna junioreita oli mukana paljon.

Valitettavasti olen liian jo vanha osallistumaan varsinaiseen Turun Suunnistajien järjestämään nuorisoviestiin, mutta otimme seurakaveri Leevin kanssa osaa nuorisoviestiä edeltävään parisprinttiin. H21-sarjan parisprintti juostiin siten, että kumpikin juoksee vuorollaan kaksi osuutta. Juoksin 2. ja ankkuriosuuden ja Leevi puolestaan avasi viestimme ja juoksi 3. osuuden. Tapahtuma järjestettiin samassa paikassa kuin vuonna 2009, jolloin olin myös mukana. Tosin Pihkaniskojen väreissä. Hieman vähemmän jännitti nyt, kuin silloin 12-vuotiaana. Meille kävi ns. kengänvalintavirhe, sillä Naantalin kalliot olivat erittäin liukkaita niin aamulla. Ensimmäinen oma  osuuteni muistutti enemmän steppi-tanssia kuin sprinttisuunnistusta. Kalliot olivat niin liukkaat että askel kyllä liisi erittäin hyvin mutta liitoa oli melkein mahdotonta pysäyttää seisaallaan. Osuuksieni välissä älysin vaihtaa jalkaani vanhat kunnon nastarit, joten ankkuriosuuteni oli vähän helpommin juostavissa. Espoon Suunnan lukuiset junnujoukkueett juoksivat kaikki hyvin ja menestyivät nuorisoviestissä oikein hyvin. Harmillisesti kuitenkin viimevuonna hyvin menestynyt EsSun A-sarjan ykkösjoukkue, sai tänä vuonna hylsyn. Sijoitus olisi tänäkin vuonna yltänyt palkinnoille. Naantalista matkattiin Turun kristilliselle opistolle Linnasmäkeen tankkaamaan, palautumaan ja lepäämään huomista oravatonnia varten.

Mynämäen suunnistajat-52 järjesti oravatonnin tänä vuonna hienoissa varsinaissuomalaisissa kalliomaastoissa ja itse kilpailukeskuskin oli saatu kalliolle. Samat lukuisat juniorit painelivat metikössä ja kannustukset kaikuivat pitkälle. Jälleen käväisin kokeilemassa siipiäni H21-sarjassa noin 10km pituisella radalla. Ei ihan nausteriin mennyt, mutta kyllä mukavaa oli. Jäin semmoiset 9 minsaa voittajalle, mikä on aika hyvin noin pitkällä radalla. EsSu teki hattutempun ja voitti perinteisen kannustuskisan jo kolmannen kerran peräkkäin. EsSu ei todellakaan hyydy!

Ens viikonloppuna sitten kokka kohti Ruåttia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti